Mitä onkaan tapahtunut tähän asti

Tässä pieni alustus huhtikuun konsertteihimme liittyen
– eli katsaus Virtuosi di Kuhmon matkaan:

 

Virtuosi di Kuhmo sai alkunsa 1980-luvun puolessavälissä, kun Kuhmon kamarimusiikin perustaja Seppo Kimanen ja viulutaiteilija-kapellimestari Peter Csaba päättivät perustaa Kuhmon festivaalille korkeatasoisen oman orkesterin. Toiminnan alkuvuosina orkesteri muodostettiin vuosittain koesoittojen perusteella ja sen esiintymiset rajoittuivat festivaaliviikkojen konsertteihin. Vuonna 1992 orkesteri kutsuttiin esiintymään Japaniin, Kuhmon tytärfestivaalille Kitakyushuun.

 

 

Vierailukonserttien eteen tehdyn kovan työn jälkeen heräsi ajatus pitää kokoonpano siitä eteenpäin samana, jotta työtä voitaisiin tehdä pitkäjänteisemmin. Tästä vuoden 1992 kokoonpanosta muodostuikin Virtuosi di Kuhmon ydinryhmä, josta suuri osa on mukana toiminnassa edelleenkin.

Tämä orkesterilaisten idea kantoi hedelmää ja pian kokoonpanoltaan vakiintuneen orkesterin konsertit Kuhmon kamarimusiikissa alkoivat muodostua tapauksiksi ja esiintymiskutsuja alkoi tulla muuallekin. Samoihin aikoihin aloitettiin pitkään jatkunut levytystoiminta levy-yhtiö Ondinen kanssa.

Levyt toivat myös orkesterille nopeasti lisää mainetta kun lehdet eri puolilla maailmaa arvosteluissaan lähes poikkeuksetta ylistivät Virtuosi di Kuhmon korkeaa tasoa. Muutamat levyt olivat myös suuria myyntimenestyksiä, sekä ”Neljä vuodenaikaa” yhdessä Pekka Kuusiston kanssa sekä hieman myöhemmin tehty ”Kaanaanmaa” yhdessä Jukka Perkon ja John Storgårdsin kanssa ylittivät kultalevyyn vaadittavat myyntimäärät.

 

 

1990-luvun lopulla VdK vieraili paljon myös maamme rajojen ulkopuolella, käytännössä useimmissa länsi-Euroopan maissa. Valtaosa vierailuista tehtiin eri festivaaleille, mutta myös legendaarisia konserttisaleja kuten Lontoon Wigmore Hall, Amsterdamin Concertgebouw, Brysselin Theatre Monnaie ja Moskovan konservatorio koettiin. Myös Suomessa orkesteri vieraili käytännössä kaikilla tärkeimmillä musiikkifestivaaleilla.

Myös vierailevien kapellimestareiden määrä alkoi kasvaa, yhteistyötä tehtiin mm. Ralf Gothónin, Sakari Oramon, Okko Kamun, John Storgårdsin, Osmo Vänskän, Hannu Linnun ja Olli Mustosen kanssa. Näitä suomalaisia huippukapellimestareita oli helppo saada työskentelemään VdK:n kanssa, sillä koko orkesterin motivaatio ja tinkimätön asenne työntekoon olivat poikkeuksellisia ominaisuuksia tuohon aikaan kun ammattiorkestereidenkin taso saattoi olla vielä kirjava.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen orkesterin aloittaessa teini-ikäiset jäsenet alkoivat aikuistua ja toiminnan kehittäminen edelleen olisi vaatinut orkesterin vähintäänkin puoliammattimaistamista. Resurssien saaminen tätä varten ei ollut kuitenkaan millään lailla varmaa.

Myös muitakin tärkeitä asioita alkoi ilmestyä nuorten muusikoiden elämään; luonnollista oli että ihmiset halusivat tehdä musiikkia muissakin yhtyeissä, tai keskittyä viettämään loma-aikoja perheen parissa. Niinpä esiintymisten määrän hiljalleen vähentyessä kului muutamia vuosia niin, että orkesteri ei paljoakaan toiminut.

2010-luvun puolessa välissä ydinjäsenten keskuudessa syntyi kuitenkin ajatus etsiä keinoja ylläpitää VdK:n musiikillista perinnettä hieman pienemmässä mittakaavassa.

Orkesterin kulttuurin eteen oli kuitenkin tehty tuhansia ja tuhansia miestyötunteja ja vaikka tätä osaamista pystyttiin tuomaan esiin omilla työpaikoilla – eli Radion sinfoniaorkesterissa, Helsingin kaupunginorkesterissa tai Suomen kansallisoopperan orkesterissa, oli kuitenkin halu tehdä musiikkia tinkimättömällä tavalla oman tutun joukon kesken.

 

VdK oli vuosittain kuitenkin esiintynyt Hauhon musiikkijuhlilla soittaen joskus isommalla orkesterilla, välillä taas kamariyhtyeeksi luettavalla sekstetto- tai oktetto-kokoonpanolla. Näiden konserttien palaute ja tunnelma oli verrattavissa kulta-aikojen parhaimpiin esiintymisiin, jolloin syntyi ajatus lähteä kehittämään VdK:n toimintaa nimenomaan tähän ohjelmistoon keskittyen. Näin voitiin ylläpitää pientä kiertoa ja joustavuutta soittajistossa, eikä tarvittavien resurssien määrä ollut kohtuuton.

Felix Mendelssohn kirjoitti tässäkin konsertissa kuultavan oktettonsa käsikirjoituksen marginaaliin:

”Oktetto tulee soittaa sinfoniseen tyyliin, jokaista stemmaa myöden…”

Todellakin, esimerkiksi jousioktetto on käytännössä enemmän nimenomaan pieni orkesteri kuin kaksi jousikvartettia.

Tämän oivalluksen jälkeen alettiin penkoa hieman tarkemmin mahdollista soitettavaa ohjelmistoa muutamien tunnetuimpien teosten ohella ja todettiin että kautta aikojen on kirjoitettu huima määrä niin oktettoja kuin sekstettojakin, joten näyttää siltä että Virtuosi di Kuhmon tie on jälleen viitoitettu pitkäksi aikaa eteenpäin.

VdK onkin tuonut aikamme yleisön kuultavaksi mm. Ferdinand Thieriot´n, Egon Kornauthin, Joachim Raffin ja Niels W. Gaden musiikkia.

Vaikka VdK pyrkiikin tuomaan esiin syyttä unohdettua ohjelmistoa, on tämän konsertin ohjelmassa kuitenkin kaksi ehkä genrensä tunnetuinta teosta: Johannes Brahmsin sekstetto no.1 sekä Felix Mendelssohnin jousioktetto op.20 – molemmat nuorten miesten mestariluomuksia.

Nämäkin teokset kuullaan usein festivaaliesityksinä, jolloin kokoonpano on kerätty vain tätä yhtä esityskertaa varten. Vaikka nämä ovatkin usein huikeita esityksiä, haluaa VdK tuoda esille omat versionsa – joissa toivottavasti kuuluu lähes kolmenkymmenen vuoden yhteissoittokokemus.